Heinäkuun loppua..

Näin se on vaan taas tämäkin kuukausi mennyt ohi, ihan huomaamatta Tosin onhan tässä nyt ehditty monenlaista, toista kertaa aiv-rehu tehty, kuivat heinät tehty ja kaikkea sellaista

Hepat oli pitkään pelkästään pihalaitumella, kun siinä riitti ruokaa. Nyt ne on taas muutaman päivän ollut navetalla laiduntamassa, aamulla navettaan mennessä olen vienyt ne sinne ja iltakymmeneltä hakenut ne takaisin pihalaitumelle yötä viettämään.

Ekana aamuna Thalik oli aivan innoissaan, laukkasi kolme kertaa laitumen päästä päähän Papu tuli perässä sen näköisenä, et “Ei jaksa, mennään jo syömään, ooooootaaaaaaa!!!” Tokana aamuna Haliponi oli jo portilla odottamassa kun tulin ulos, taisi ottaa varman päälle, että pääsee rehevämmälle laitumelle

Tänään oli sit Papun ja lehmien lemmenpäivä Otettiin lehmiä iltanavetalle sisälle, ne oli melkein hevosten vieressä. Vuorotellen vanhimpia lehmiä kävi hevosten laitumen portilla Papun kanssa nuuhkimassa! Papu seisoi ihan aidan vieressä ja nuuhkutteli vuorotellen kaikki rouvat läpi, ketä siinä kävi Osa lehmistä meinas jäädä ulos, kun hevoset olis ollut niin kivoja!! Hassut Thalik tuli myös siihen ohimennen hengailemaan, kai se ajatteli, et parempi mennä sinne aidan viereen vähän pitämään Papua silmällä

Niin ja aamupäivällä, kun kävelin koirien kans laitumen ohi, niin Thalik ja Papu oli siellä molemmat makoilemassa Harmi, ettei ollut mitään kuvasvermeitä mukana, ei edes kännykkää Olivat jotenkin niin tyytyväisen oloisia, paksulla nurmella makoillessa, varmasti maha täynnä

Helteiden takia ei ole tehnyt yhtään mieli edes ratsastamaan. Iltaisin, kun Nelli on mennyt nukkumaan, niin asia on käynyt mielessä. Mutta kun meidän takapihan lisäksi hepat on lähellä naapurien takapihaa, niin ei olis kovin reilua jättää Papua sinne huutelemaan ja ramppaamaan, kun naapurit yrittää nukkua

Eilen kävin jopa ottamassa kuvia hevosista, toivottavasti ehdin tänään (siis tänäyönä…) siirrellä niitä koneellekin näytille

Kengitys pitäis kovasti saada, tämä se on vaan sellainen murheenkryyni aina Kun meidän kengittäjä asuu niin kaukana, ettei hän tietenkään voi kahden hevosen takia tänne tulla. Sitten on vain muiden armoilla, ja ainakin yksi meidän “porukan” hevosista oli kengitetty vasta muutama viikko sitten Kun vain keksisi, miten tämän homman saisi niin toimimaan, että olisi kaikki hepat samaan aikaan kengitettävänä, ettei aina mene meiltä ohi joku kerta

Loppuun vielä kysymys (jos näitä joku lukee ):
Olen suunnitellut tekeväni uudelle koiranpennulle uuden blogin. Luultavimmin tuonne Bloggerin puolelle.
Nyt olen miettinyt, että jatkanko erikseen sitten hevos- ja koirablogia vai teenkö yhden blogin, jossa on sitten kaikki asiat samassa.
Mitä mieltä??

Tosiaan, koiranpentua ehkä jo odotellaan, mutta ensin tässä on pari asiaa hoidettavana… Vera-pumi on odottanut koko kesän lähtöä koirien taivaaseen, se vain on lykkääntynyt koko ajan… Ehkä ensi viikolla saan asian alta pois. Alkaa jo itselle olemaan raskasta tämä jahkailu ja odottelu.. Tällä viikolla meillä kävi eläinlääkäri kotona, mutta oli sen verran paljon hommaa navetalla, ettei varmasti olis ehtinyt edes lopettamaan – enkä ollut kotonakaan itse.
Toinen puoli asiassa, Olga rupeaa näyttämään siltä, että kestääkö sekään syksyä pidempään… Sillä rupeaa kroppa loppumaan, kremppaa on vähän siellä ja täällä ja jokapuolella… Sitten vielä se, että se on 8 viikon iästä asti elänyt Veran kanssa. Tuleeko se kestämään elämää ilman Veraa? Olen jo itsekseni päättänyt, että jos se yhtään huononee tuosta, niin saa seurata rakasta Veraansa koirien taivaaseen… Tämä kesä on Olgalle ollut jotenkin tosi raskas, viime helteellä se oli hirveän puhki koko ajan.

Jotenkin tuntuukin omalla tavallaan kohtalolta, että meidän tuleva koira on Hope-pentueesta. Eli ehkä sen pienen koiravaavin on tarkoitus tuoda meidän elämään hieman taas toivoa…