Heinäkuun loppua..
Näin se on vaan taas tämäkin kuukausi mennyt ohi, ihan huomaamatta
Tosin onhan tässä nyt ehditty monenlaista, toista kertaa aiv-rehu tehty, kuivat heinät tehty ja kaikkea sellaista
Hepat oli pitkään pelkästään pihalaitumella, kun siinä riitti ruokaa. Nyt ne on taas muutaman päivän ollut navetalla laiduntamassa, aamulla navettaan mennessä olen vienyt ne sinne ja iltakymmeneltä hakenut ne takaisin pihalaitumelle yötä viettämään.
Ekana aamuna Thalik oli aivan innoissaan, laukkasi kolme kertaa laitumen päästä päähän
Papu tuli perässä sen näköisenä, et “Ei jaksa, mennään jo syömään, ooooootaaaaaaa!!!”
Tokana aamuna Haliponi oli jo portilla odottamassa kun tulin ulos, taisi ottaa varman päälle, että pääsee rehevämmälle laitumelle
Tänään oli sit Papun ja lehmien lemmenpäivä
Otettiin lehmiä iltanavetalle sisälle, ne oli melkein hevosten vieressä. Vuorotellen vanhimpia lehmiä kävi hevosten laitumen portilla Papun kanssa nuuhkimassa! Papu seisoi ihan aidan vieressä ja nuuhkutteli vuorotellen kaikki rouvat läpi, ketä siinä kävi
Osa lehmistä meinas jäädä ulos, kun hevoset olis ollut niin kivoja!! Hassut
Thalik tuli myös siihen ohimennen hengailemaan, kai se ajatteli, et parempi mennä sinne aidan viereen vähän pitämään Papua silmällä
Niin ja aamupäivällä, kun kävelin koirien kans laitumen ohi, niin Thalik ja Papu oli siellä molemmat makoilemassa
Harmi, ettei ollut mitään kuvasvermeitä mukana, ei edes kännykkää
Olivat jotenkin niin tyytyväisen oloisia, paksulla nurmella makoillessa, varmasti maha täynnä
Helteiden takia ei ole tehnyt yhtään mieli edes ratsastamaan. Iltaisin, kun Nelli on mennyt nukkumaan, niin asia on käynyt mielessä. Mutta kun meidän takapihan lisäksi hepat on lähellä naapurien takapihaa, niin ei olis kovin reilua jättää Papua sinne huutelemaan ja ramppaamaan, kun naapurit yrittää nukkua
Eilen kävin jopa ottamassa kuvia hevosista, toivottavasti ehdin tänään (siis tänäyönä…) siirrellä niitä koneellekin näytille
Kengitys pitäis kovasti saada, tämä se on vaan sellainen murheenkryyni aina
Kun meidän kengittäjä asuu niin kaukana, ettei hän tietenkään voi kahden hevosen takia tänne tulla. Sitten on vain muiden armoilla, ja ainakin yksi meidän “porukan” hevosista oli kengitetty vasta muutama viikko sitten
Kun vain keksisi, miten tämän homman saisi niin toimimaan, että olisi kaikki hepat samaan aikaan kengitettävänä, ettei aina mene meiltä ohi joku kerta
Loppuun vielä kysymys (jos näitä joku lukee
):
Olen suunnitellut tekeväni uudelle koiranpennulle uuden blogin. Luultavimmin tuonne Bloggerin puolelle.
Nyt olen miettinyt, että jatkanko erikseen sitten hevos- ja koirablogia vai teenkö yhden blogin, jossa on sitten kaikki asiat samassa.
Mitä mieltä??
Tosiaan, koiranpentua ehkä jo odotellaan, mutta ensin tässä on pari asiaa hoidettavana… Vera-pumi on odottanut koko kesän lähtöä koirien taivaaseen, se vain on lykkääntynyt koko ajan… Ehkä ensi viikolla saan asian alta pois. Alkaa jo itselle olemaan raskasta tämä jahkailu ja odottelu.. Tällä viikolla meillä kävi eläinlääkäri kotona, mutta oli sen verran paljon hommaa navetalla, ettei varmasti olis ehtinyt edes lopettamaan – enkä ollut kotonakaan itse.
Toinen puoli asiassa, Olga rupeaa näyttämään siltä, että kestääkö sekään syksyä pidempään…
Sillä rupeaa kroppa loppumaan, kremppaa on vähän siellä ja täällä ja jokapuolella… Sitten vielä se, että se on 8 viikon iästä asti elänyt Veran kanssa. Tuleeko se kestämään elämää ilman Veraa? Olen jo itsekseni päättänyt, että jos se yhtään huononee tuosta, niin saa seurata rakasta Veraansa koirien taivaaseen… Tämä kesä on Olgalle ollut jotenkin tosi raskas, viime helteellä se oli hirveän puhki koko ajan.
Jotenkin tuntuukin omalla tavallaan kohtalolta, että meidän tuleva koira on Hope-pentueesta. Eli ehkä sen pienen koiravaavin on tarkoitus tuoda meidän elämään hieman taas toivoa…
10 kommenttia »
Vastaa
-
Arkistot
- elokuu 2011 (1)
- heinäkuu 2011 (10)
- kesäkuu 2011 (32)
- toukokuu 2011 (31)
- huhtikuu 2011 (33)
- maaliskuu 2011 (38)
- helmikuu 2011 (41)
- tammikuu 2011 (32)
- joulukuu 2010 (31)
- marraskuu 2010 (30)
- lokakuu 2010 (32)
- syyskuu 2010 (29)
-
Kategoriat
- elokuu
- elokuu 2010
- heinäkuu
- heinäkuu 2010
- heinäkuu 2011
- helmikuu 2010
- helmikuu 2011
- huhtikuu 2009
- huhtikuu 2010
- huhtikuu 2011
- joulukuu 2009
- joulukuu 2010
- kesäkuu 2010
- kesäkuu 2011
- lokakuu 2009
- lokakuu 2010
- maaliskuu 2009
- maaliskuu 2010
- maaliskuu 2011
- marraskuu 2009
- marraskuu 2010
- syyskuu 2009
- syyskuu 2010
- tammikuu 2010
- tammikuu 2011
- toukokuu 2009
- toukokuu 2010
- toukokuu 2011
- Uncategorized
- varusteita
-
RSS
Artikkelien RSS-syöte
Kommenttien RSS-syöte

Mä oon sitä mieltä että samaan blogiin kaikki vaan.
Ai sä otat Johannalta koiran?
Kurjaa että joudut luopuun ainakin yhdestä koirasta… se ei oo helppoo
Helpompihan se olis ainakin itelle vetää kaikki samaan blogiin
Ei tarvis miettiä, mitä kirjottaa ja mitä jättää pois!
Juu, Johannalta
Kyllä mun mielestä samaan blogiin mahtuu molempaiset
mulla erikseen koiran ja heppojen blogit, mutta se vaan sen takia että koiran blogilistalla seikkailee pelkästää mäyräkoiria.
Eläimestä luopuminen on aina kauheeta ja ikävää. Me ooteltiin koiravanhuksen luonnollista poistumista muutama vuosi. Viime kesänä se piti lopettaa 17v 8kk ikäisenä, kun ei antanu ite periks. Ikävä on suuri ja Olkan kuvien kattelu tekee tuskaa. FB:n Olka kansiota olen lopetuksen jälkeen pystyny 3 kertaa kattomaan. Kertaakaan en itkemättä. ikävä on sanoinkuvaamaton vaikka elämää komistaa ja ilostuttaa Ronja. Silti, Olkan meille hankin kun itse olin 5v. Koiranpentuja tutun luona kytii kattoon ja halusin tietysti koiran. Porukat sano että jos ihe soitat ja kysyt ni sitte… Siinä luulossa etten tietenkää uskalla soitella. Mut paskanmarjat, luuri käteen ja kysymään saahaanko koira. Näin meille tuli Olka.
Olka joka opetti paljon, kaikille. Kävi mettällä, puolusti reviiri ja minua. Opetti lammaslapselle reviiriä, mutta ennen kaikkea se oli tärkeä ja rakas perheenjäsen. Kuulemma luonteeltaan yhtä temperamenttinen ja kkipikainen kun minä, Liekkö koira tullu omistajaansa vai omistaja koiraansa.
Joskus jos löytäis vielä samanlaisen koira kun Olka oli, niin olisin onnellisempi ku koskaan. (huh, piti pitää tauko kun alko kyyneleet taas tekeen tuloaan).
Kylläpä sitä juttua saattaa pian lipsahtaa mukaan sitten muustakin kuin hevosista ja koirista, kukaties! Mutta lukee sitten ketä kiinnostaa, tai ei lue
Nämä on aina niin omia persoonia. Toiset rakkaita, toiset vielä rakkaampia.
Jotenkin tuntuu, että tuo luonnollinen kuolema ei ole enää mahdollinen, joku eläinlääkärihän joskus sanoi, että jos eläin kuolee ns. luonnollisen kuoleman, on se kitunut jo liian pitkään
Mutta kaikki ne edesmenneet eläimet jäävät mieleen eikä niitä unohdeta.
Jossain vaiheessa kuviakin pystyy katsomaan itkemättä, ja muistelemaan kivoja asioita!
pahoittelen kirjotusvirheitä!
Kuka sitä pienistä, asia tärkeämpi
Nyt annoit liian selvän vihjeen siitä, mistä pentueesta koira tulee, mutta onneksi hoksasin sen jo ajat sitten..
Oon ihmetellyt ihan samaa, että kuinka nopeasti tämä aika menee. Kesä oli ja meni, onneksi minulla vielä lomatuloillaan. Opiskelun alkuun enää 10pv. Lomaan reilu kuukausi.
Minusta olisi ainakin ihan kiva, että pitäisit samassa blogissa kaikki kuulumiset,sillä ihmisethän voivat jättää lukematta ne kohdat mitkä eivät kiinnosta niin paljoa..
Heh, paitsi ettei välttämättä moni hoksaa siltikään
kai se vaan on niin, että kun on paljon tekemistä, niin aika menee nopeaa!! Liiankin nopeaa, välillä tuntuu siltä!
Kiitos mielipiteestä, tällä hetkellä kaadun itsekin sen puoleen, että olis yksi blogi
Siis oonko mie nyt ainut, joka ei vielä oo keksiny mistä teille uus pentu tulee??
No ilmeisesti
Sanoisko Kamin ja Nasun omistaja mitään?