13.1.2011 torstai

-3 astetta, koko päivän.
Aamulla hevosten hoito ulos, heinät.
Kottikärryjen tyhjäys ja samalla purujen haku. Karsinoiden siivous. Yläkerran kanien eli Nadjan ja Horation veskien siivous. Päästin Diman hyppelehtimään karsinaan ja siivosin alakerran häkit kokonaan. Sitten leikkasin Diman ja Adan kynnet. Dimaa on niin mukava pitää karsinassa irti, kun se tulee heti tykö, kun menee hakemaan! Ada sen sijaan rallittaa yleensä karkuun Nooh, jahka lattianvaluu on tehty, niin  sit pääsee puput päiväks aina karsinaan liikuskelemaan

Päivällä kävin laittamassa kanien kuljetuslaatikot valmiiksi ja viemässä hevosille päiväheinät.

Puoli kolmen aikaan lähdettiin sitten Nellin ja pupujen (paitsi Dima) kanssa Adan kasvattajaa kohti. Otettiin matkalla myös pikkuhoitaja kaneineen mukaan. Perillä Kiiskilässä olivat viimeisiä poikasia tatuoimassa, joten kannettiin omat boksit odottamaan! Laitettiin kaneille siis tunnistemerkinnät, tatuoinnit. Hassu sattuma oli, että Adalle ja Horatiolle tuli sama numero!! Adan kasvattajalla numerot ovat lähteneet 001:stä, ja Adalla oli 104. Minun pennuillani taas on nmerot 101-104, tarkoittaen ensimmäistä pentuetta ja pentueen kaneja! Eli Horation kohdalla oli myös tuo numero 104 Nadjalle laitettiin “tylsästi” syntymävuosi eli 2009. Sillä kun ei ole papereita niin numeron sai itse päättää. Isäntä kyllä ehdotti, että laittas 007
Pikkuhoitajien pupuille tuli heidän hauskasti keksimät numerot: toiselle 0909 ja toiselle 0907. Ensimmäinen osio tuli siitä, et he olivat saaneet puput 2009, toinen osio pikkuhoitajien iästä puput saadessa (9 v. ja 7 v.)!! 
Kun kanit oli tatuoitu ja Satun hevoset ja puput (+ muut) ihasteltu, lähdettiin takaisin kotia kohti. Onneks päästiin isommalle tielle eikä jääty jumiin pihatielle! Lunta siis tulvillaan, on raikas talvisää…

Kotona olin neljän jälkeen, äkkiä Nellille ruokaa ja itselle pikaisesti myös. Anoppi tuli soppelisti ennen viittä, Nelliä vahtimaan. Menin hakemaan hevoset sisälle, hetken päästä tuli soitto, että eläinlääkäri on myöhässä. Menin sisälle vielä istuskelemaan, sitten takaisin talliin. Kaivoin hevosille nahkariimut päähän, kun arvelin, että niissä olisi eniten säätövaraa turparemmissä. Hepat sai syöpötellä heiniä odottaessa, siltä varalta etteivät tänään saa syödä enää! Tosin niiden aika tais mennä mua jännittyneenä tuijotellessa – kun ei mulla yleensä ole aikaa vain istuskella tallissa

Eläinlääkäri tuli, katsottiin valmiiksi, mitkä matolääkkeet hevosille otetaan ja mitä rokotuksia ne tarvivat. Sitten Thalik käytävälle. Sillä oli vasemmalla puolella piikkejä, niinkuin arvelin. Laitettiin kevyt rauhoitus, kun oli kuitenkin vähän enemmän raspaamista. Thalik muuten käyttäytyy kyllä hyvin, se on monesti raspattu ilman rauhoitusta, mutta se pukkaa vähän pelleileen välillä. Hampaat saatiin raspattua, Marika pyöristi vielä poskihammasta vähäsen, että on mukavampi ohjalle ratsastaessa. Lopuksi vielä influenssapiikki hepalle ja nakkasin loimen selkään (rauhoituksen takia).

Seuraavaksi Papu käytävälle. Se puri suunsulkijaa vähän kovemmin ku Thalik, kai se arveli, ettei tätä tarvi avata Papulla oli tosi vähän otettavaa, joten ei rauhoitettu vaan kokeiltiin, että miten onnistuu. Onnistuihan se, vähän päätään nosteli ylös. Kun Marika vielä kokeili suuta, että piikit lähti, niin yritti peruutella, mutta eläinlääkäri piti kättä niin kauan sen suussa, että se huomasi, et eroon ei pääse! Papulla oli takana hampaidenvaihto kesken, sieltä puuttui pari hammasta tällä hetkellä! Ohjeeksi tuli, että syksyllä käydä tarkistuttaan ne, ettei uudet hampaat ole kasvaneet huonosti tai pitkäksi. Papulle myös influenssapiikki ja karsinaan.

Laitettiin paperit kuntoon ja jätin  hepat odottelemaan iltaa.

Kymmeneltä kävin ottamassa Thalikilta loimen pois ja antamassa iltaruoat hevosille ja pupuille. Thalik sai myös luvan syödä kymmenen aikaan, koska rauhoituksesta oli sen verran aikaa.