Hevostelugallup

Bongasin tämän Jonnalta  ja parempien tekstien puutteessa vastailen itsekin 😆


Kuinka kauan olet ratsastanut?
– Enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti, mutta kutakuinkin v. 1987 aloittelin!

Missä ratsastat?
– Kotona omalla hevosella. Maastossa, pellolla, välillä käyn maneesilla. Nyt on lapsen takia vähän suvantovaihe menossa, mutta ennen pikku-Nelliä kävin paljon valmennuksissa ja vähän kisoissakin!

Kuinka usein käyt ratsastamassa?
– Tällä hetkellä kerran kahdessa kuussa… 😦 ”Normaaleissa” olosuhteissa lähes joka päivä.

Kumpi on kivempaa, esteet vai koulu?
– Koulu, kun ei tällainen ”tätiratsastaja” tohdi hypätä 😆 Mutta kyllä mä pieniä esteitä, ohjauksessa 😉

Kuka on lempihevosesi?
– Omat! Molemmissa on puolensa. Thalik on tietty ollut mulla paljon kauemmin, joten se on omalla tavallaan ihan ehdoton ykkönen 😉 Mutta Papukaan ei ole huono 😛 Jahka sen saisi ratsutettua, uskon, että siitä saadaan hyvä kilpailija Thalikille 😉

Onko sinulla oma hevonen?
– Kaksi hevosta on joo.

Haluaisitko oman hevosen?
– Noiden lisäks haluaisin viel shettiksen 😀

Onko sinulla hoitohevosta?
No kun ehtis omat ens hoitaa 😉

Ratsastatko mieluiten kentällä, maneesissa vai maastossa?
Maneesissa mieluiten, mutta olosuhteiden pakosta maastossa 😛

Kuka on kamalin/inhottavin hevonen jonka tiedät?
– Semmosiakin varmasti on, mutta just nyt ei tule yhtään kamaluutta mieleen.

Kuinka korkeita olet hypännyt?
– Alle metriä. 80 cm muistan varmasti menneeni, joskus leirillä hyppäsin omasta mielestäni metrin, mutta en kyl tiedä, paljon se oikeasti oli 😆

Oletko hypännyt maastoesteitä?
– Joo! Sellaisia kytyisiä itsetehtyjä ja sit Alavudella ihan oikeita, kunnollisia! Ne oli vähän pelottavia 😉 Mulla oli ratsuna vuononhevonen, jolla olin edellisenä päivänä hypännyt maneesissa. Se oli kamalan tahkea silloin!! Hirvitti mennä maastoesteitä, mut mulle kerrottiin, et se syttyy metsässä ihan erilailla kuin maneesissa… Ja totta oli, esteet ylittyi tosi reippaasti ja hyvin 🙂

Kuinka monta kertaa olet tippunut?
– Alle viis kertaa!

Millainen unelmahevosesi on?
– Kiltti, rehellinen, kaunis.

Kilpailetko (missä luokissa, kuinka usein)?
– Koulua mentiin heB-tasolla.

Mitä väriä ja merkkiä suosit ratsastusvarusteissasi?
– Vaaleansinistä taitaa olla eniten, mut muuten värillä ei ole väliä. Merkkiäkin on vähän sieltä täältä. Jos olis varaa, ostelisin Kingslandia ja muuta, mutta… 😉

Ratsastatko aina opetuksessa?
En.

Millainen opettajasi/valmentajasi on?
– Meri on ollut kyllä hyvä ope!

Onko sinulla nahkasaappaat?
– Oliskin 😛

Millainen ratsastuskypärä sinulla on?
– Horzen Halorider, musta. Tykkään!

Haluatko isona hevosalalle töihin?
– No ensinnäkin, mä taida olla jo iso 😉 Ja toisekseen, en oo halunnu. Nuorempana kyllä, mut tajusin, ettei siinä ole mitään järkeä 😉

Mikä on lempihevosrotusi?
– No Thalik edustaa arabia sen verran, et ne kyl miellyttää 🙂 Tinkeritkään ei oo pahoja, friisiläiset on tosi hienoja, shettikset on ihania jne jne.

Miksi juuri se (jos on lempirotua)?
– No, mulla se on enemmän yksilöstä kiinni.

Omistaako joku tuttusi hevosen?
– Hauska kysymys 😆 Fiksumpaa olis ollu kysyä, onko sinulla ketään tuttua, jolla EI ole hevosta 😉

Oletko koskaan venytellyt/jumpannut hevosen selässä?
– Joskus joo 😀

Osaatko juoksuttaa?
Osaan, nykyään teen sitä enemmän irtona kuin liinassa.

Oletko koskaan satuttanut itseäsi pahasti ratsastaessa?
– Kaksi kertaa tippuessa jalkaa satuttanut.

Kisakuvia, Papu

Tavoistani poiketen etuilen nyt vähän tuolla listalla 😉
Tässä vielä parit Papun kisakuvat 😛

 

 

Mätsärissä 4.6.2011

 

Mätsärissä 4.6.2011

Kisakuvia, Thalik

Tavoistani poiketen etuilen nyt vähän tuolla listalla 😉
Tämä on helpompi toteuttaa, ei tarvi kirjoittaa suuremmin mitään, lätkiä kuvia vaan 😆
Eli tässäpä jotain Thalikin kisakuvia!!

Tätä minun pitää harjoitella…

Jos tässä ehtis jatkaa tätä listaa..
Oon tarkoituksella venyttäny tätä, kun en tiedä, mitä kirjoittaisin aiheesta 😆
Otetaas sitten vaikka tällainen lähestymistapa…

Kouluratsastus
Oppia istumaan kauniisti ja eleettömästi, antamaan hevoselle avut huomaamattomasti. Koulurataa ratsastaessa oppia keskittymään yhtäaikaa kunnolla sekä rataan että hevoseen 😉

Esteratsastus
Rohkaista itseäni hyppäämään esteitä 😉 60 cm riittää meille mainiosti, mutta ehkä jonain päivänä tohtisin mennä yksittäisen esteen sijaan ratanakin?!

Western
Oppia lisää lajista, oppia käyttämään apuja oikein. Oppia ratsastamaan rennosti ja kauniisti 😉

Tämä aihe on nyt vähän vaikea, kun ei olla tavoitteellisesti nyt ratsastettu. Ja kun tuo lajinvaihtokin on näemmä vähän ollut käsillä 😛 Kouluratsastus on kivaa, varsinkin hyvän valmentajan kanssa, mutta western on hevoselle paljon kivemman tuntuista 😀 Tosin mielestäni nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois.

Eläinlääkäri, kengittäjä, hieroja..

Listaa, listaa… 😛

Eläinlääkärin kanssa meillä on nyt hankalat paikat edessä!
Meillä on ollut ilo saada erittäin hyvä, ratsuhevosia kasvattava, eläinlääkäri raspaamaan ja rokottamaan jo monen vuoden ajan! Hän ei asu meidän eläinlääkärialueellamme, mutta on silti ollut käytettävissä 🙂 Nyt vain meidän epäonneksi, hän on muuttanut etelämpään opiskelemaan hevoskirurgiaa!
Meidän oman alueen eläinlääkärit ovat pääosin ”lehmälääkäreitä” (josta tietenkin lehmätilallisena saa olla tyytyväinen 😉 ) mutta hevosia en mielelään hoidata heillä. Kerran jo pelkkä vahvisterokotuksen saaminen oli niin vaikea.. Vasta kun ympäripyöreästi kertoi hevosen kisaavan kansallisella tasolla, suostuttiin tulemaan!!!! Eikö ole aika hienoa?! 😆 Ja siis, eihän me olla kisattu kuin seuratasolla, mutta vasta tuollaiseen kysymykseen myöntävästi vastaaminen tuotti tuloksen!

Suosituksen sain seuraavan kerran viedä hampaiden hoitoon Kaustiselle klinikalle, että ilmeisesti nyt loppui sitten palvelu omalle tallille 😦 😉

Kengittäjänä meillä on ammattilainen, harrastaa itse kouluratsastusta, mutta myös raveja! Ainoa hankaluus on pitkä välimatka, jolloin kengittäjää ei saa silloin kuin tarvitsee, vaan pitää osata ennakoida hyvissä ajoin!

Meillä on käynyt vain kerran hieroja, silloin pyysin Ilseä käymään! Ilsellä ja miehellään on Eskolan hevospalvelut.

Hevonen, jota ikävöin

Barbi

Jos pitkästä aikaa ehtis tehdä yhden postauksen tältä listalta.

Toisaalta vähän vaikea aihe. Kun siitä on jo aikaa, kun on hevosia menettänyt, niin niistä on aika hyvin päässyt yli!

Mutta yksi entinen hoitohevonen, jota ikävöin pitkään, oli Nevele Barbi.
Sen viimeisestä päivästä en tiennyt edes, omistaja tiesi kuin tärkeä hevonen se oli minulle, niin ei pystynyt kertomaan. Hän kertoi tämän minulle jälkeenpäin ja ymmärrän kyllä täysin. Olin vasta 13-vuotias, kun Barbi lopetettiin ja se oli tosi kova paikka 😦 Mutta myös omistajalleen, vanhemmalle ravimiehelle, Barbi oli todella tärkeä. Hän yritti kaikki keinot kysellä eläinlääkäriltä, mutta tammalle oli vain yksi suunta, hevosten taivas 😦

Sitten on tietenkin Johnny Pumpkin, ensimmäinen oma hevoseni. Se oli minulle todella rakas hevonen, tositositosi rakas. Vaikeaa oli itse tehdä päätös, että hevonen kärsii jalkavammansa takia ja itse viedä se lopetettavaksi 😦 Vieläkin joskus mietin, että olisiko se voinut mennä olohevosena, mutta kyllähän minä sen tiedän, minkä eläinlääkärikin kertoi – ei 😦 Johnnya rapsuttelisin mielellään vieläkin, se olisi nyt 19-vuotias.

Tottakai myös Belindaa on joskus ikävä 🙂 Luulin, että se olisi minulla vieläkin, mutta tilanpuutteen takia jouduin sen myymään. Ja nythän se on tosiaan ollut hevosten taivaassa jo kohta 2 vuotta.

Pathend’s Belinda

Kuvamuistoja entisestä hevosesta vuodelta 2003 🙂

Valmentajani

Ja vielä ehditään käsittelemään seuraavakin aihe!

Olemme Thalikin kanssa käyneet neljällä eri valmentajalla, säännöllisesti kahdella.

Minnan valmennuksessa 7/2006

Minna on meidän kengittäjä, hänen valmennuksissaan kävimme säännöllisemmin vuosina 2006 ja 2007, sitten sen jälkeen harvemmin. Lähinnä siksi, ettei meillä ollut ryhmää, että olisi kannattanut valmentajaa pyytää tulemaan! Minnan kanssa pääsimme hyvin Thalikin kanssa alkuun, eka valmennus oli jo ruunan ollessa minulla vain vähän aikaa!

Annikan valmennuksessa kävin muutaman kerran, kun hän oli pitämässä meidän maneesitallin omistajalle tuntia. Hänellä on oma talli, joten kovin useasti hän ei täälläpäin käy!

Marcoksen tunnilla olimme yhden kerran. Kaikista muista voin sanoa, että olen oppinut monenlaisia asioita, mutta tämä valmennus tuntui silkalta ajan ja rahan tuhlaukselta.. Menimme koko tunnin käyntiä, tarviiko muuta sanoa?! Ehkä siitä olisi enemmän saanut irti, jos olisi mennyt toisenkin tunnin, tai päässy edes ravailemaan, mutta näin tällä kertaa.

Thalikin kanssa Merin valmennuksessa 14.6.2009

Merin valmennuksissa kävimme vuosina 2008 ja 2009. 2010 olin jo ”poissa pelistä” raskauden takia. Merin tunneilta löytyi apu Thalikin nahkeuteen ja muita hyviä vinkkejä! Meri käy edelleen täällä säännöllisesti pitämässä valmennuksia, joten hänen tunneilleen suuntaamme, jahka on taas järkevää lähteä paahtamaan Thalikin kanssa 😀 Eli siis ratsastettu useammin ja vähän tuota kuntoa lisää 😉 Meillä oli myös suunnitteilla ”täti-esteryhmä” Merin pitämänä, mutta se sitten jäi jostain syystä.

Niin ja varmaan voi sanoa, että me olemme käyneet vain kouluvalmennuksissa 😆
Merin tunneilla joskus on myös vähän hypätty ja tehty monenlaisia muitakin harjoituksia!

Unelmahevoseni

Josko tässä ehtisi Nellin nukkuessa taas mennä eteenpäin tätä listaa… 😀

Ensin ajattelin, että eihän mulla ole unelmahevosta. No ei tavallaan. Mutta on niitä ollut!

Pienenä haaveilin, että kun saisi ponin tai koiran. Kun sain koiran, aloin haaveilla, että kun saisi ponin tai hevosen 😆 Rodulla ei ollut mitään väliä, kunhan vaan olisi joku heppa!

Joskus teini-ikäisenä haaveilin yhdessä välissä kovastikin kimoa newforestia. Siitä innostuneena soitinkin Kotimäen ponitalleille ja kyselin niistä, puhelun tuloksena haave kaatui.. Muistaakseni koulutetun ponin hinta lähti 25 000 markasta eteenpäin. Tajusin, ettei meidän porukat ikinä ikinä ikinä ostaisi mulla niin kallista ponia. Joten se haave hautautui hiljalleen pois…

Kun hoidin suomenhevosoria, puhuin aina ostavani joskus ”oikean hevosen”, eli lämminverisen 🙂 Ja se päivä koitti, kun ylioppilasrahoilla ostin Johnnyn 🙂 Kun jo sitten omistin lämppärin, haaveiden kohteena oli kaksi hevosta: kimo lämminverinen ja rautias lämminverinen 😆

Jos saisin hienon kouluruunan, sen täytyisi olla iso, rautias, sillä on läsi päässä ja joka jalassa pitkät sukat 🙂 Mutta ehkä olen jo niin aikuinen (tai tylsä?), etten edes odota sen ikinä toteutuvan.
Välillä on näitä rotuhaaveita, mutta jotenkin tiedän, ettei nekään ikinä toteudu, joten ne ei ikinä ole päässeet kukoistamaan! Friisiläiset on hienoja, tinkerit kans 😉 Arabeista puhumattakaan 🙂

Kerran mulle sanoi yksi tyttö, että ”kaikkihan me pienenä haaveiltiin omasta arabista, mutta sinä olet ainoa, joka sen olet toteuttanut!” Itseasiassa minä en ole ikinä edes villeimmissä haaveissa kuvitellut omistavani arabia 😉 Ehkä se oli sellainen niin kovin kaukainen ajatus, etten edes haaveillut omasta tötteröhännästä 😛

Tällä hetkellä haaveilen vain shetlanninponista! Se on ihan järjetön, kun välillä katsoo netissä ihanien shettisten kuvia, tulee aika iso kuume 8) Sen sukupuolella ei oikeastaan ole väliä, mutta värillä on! Rautias liinaharja tai kimo tai kirjava. Ne on eniten mun mieleen. Ei musta eikä ruunikko 😉 Tietenkin kotona vetoan siihen, että Nelli tarvii oman ponin, mutta jostain syystä isäntä on ollut vielä sitä mieltä, että pikkuneiti 10 kk ei vielä tarvi ponia 😆 Mutta en lupaa, ettenkö taas tutkailisi, millaisia varsoja kesällä syntyy… 😉

Jos minun pitäisi vaihtaa hevosta jonkun kanssa, valitsisin..

… friisiläisruuna Jack Danielsin 8)

Jack on ystäväni Terhin hieno ruuna, jota olen onnekseni päässyt kerran kokeilemaankin 🙂 
Jack oli siitä helppo ”valinta”, että se on ainoa vieras hevonen pitkään aikaan, jota olen itse päässyt ratsastamaan ja miellyttäähän se nyt silmää jo pelkästään kuvissa 😀

Jack on haastava ratsastettava, jonka takia sen varmaan itselleni huolisinkin 😉 Se ei todellakaan ole mikään automaatti ja Terhillä on sen kanssa edelleen pitkä tie kuljettavana!

Jackin laukka on mieletön!!! Sellaiseen laukkaan en ole vielä törmännyt selästä käsin!

Tämä postaus oli siis jälleen yksi tältä listalta 😉