Valmentajani

Ja vielä ehditään käsittelemään seuraavakin aihe!

Olemme Thalikin kanssa käyneet neljällä eri valmentajalla, säännöllisesti kahdella.

Minnan valmennuksessa 7/2006

Minna on meidän kengittäjä, hänen valmennuksissaan kävimme säännöllisemmin vuosina 2006 ja 2007, sitten sen jälkeen harvemmin. Lähinnä siksi, ettei meillä ollut ryhmää, että olisi kannattanut valmentajaa pyytää tulemaan! Minnan kanssa pääsimme hyvin Thalikin kanssa alkuun, eka valmennus oli jo ruunan ollessa minulla vain vähän aikaa!

Annikan valmennuksessa kävin muutaman kerran, kun hän oli pitämässä meidän maneesitallin omistajalle tuntia. Hänellä on oma talli, joten kovin useasti hän ei täälläpäin käy!

Marcoksen tunnilla olimme yhden kerran. Kaikista muista voin sanoa, että olen oppinut monenlaisia asioita, mutta tämä valmennus tuntui silkalta ajan ja rahan tuhlaukselta.. Menimme koko tunnin käyntiä, tarviiko muuta sanoa?! Ehkä siitä olisi enemmän saanut irti, jos olisi mennyt toisenkin tunnin, tai päässy edes ravailemaan, mutta näin tällä kertaa.

Thalikin kanssa Merin valmennuksessa 14.6.2009

Merin valmennuksissa kävimme vuosina 2008 ja 2009. 2010 olin jo ”poissa pelistä” raskauden takia. Merin tunneilta löytyi apu Thalikin nahkeuteen ja muita hyviä vinkkejä! Meri käy edelleen täällä säännöllisesti pitämässä valmennuksia, joten hänen tunneilleen suuntaamme, jahka on taas järkevää lähteä paahtamaan Thalikin kanssa 😀 Eli siis ratsastettu useammin ja vähän tuota kuntoa lisää 😉 Meillä oli myös suunnitteilla ”täti-esteryhmä” Merin pitämänä, mutta se sitten jäi jostain syystä.

Niin ja varmaan voi sanoa, että me olemme käyneet vain kouluvalmennuksissa 😆
Merin tunneilla joskus on myös vähän hypätty ja tehty monenlaisia muitakin harjoituksia!

Unelmahevoseni

Josko tässä ehtisi Nellin nukkuessa taas mennä eteenpäin tätä listaa… 😀

Ensin ajattelin, että eihän mulla ole unelmahevosta. No ei tavallaan. Mutta on niitä ollut!

Pienenä haaveilin, että kun saisi ponin tai koiran. Kun sain koiran, aloin haaveilla, että kun saisi ponin tai hevosen 😆 Rodulla ei ollut mitään väliä, kunhan vaan olisi joku heppa!

Joskus teini-ikäisenä haaveilin yhdessä välissä kovastikin kimoa newforestia. Siitä innostuneena soitinkin Kotimäen ponitalleille ja kyselin niistä, puhelun tuloksena haave kaatui.. Muistaakseni koulutetun ponin hinta lähti 25 000 markasta eteenpäin. Tajusin, ettei meidän porukat ikinä ikinä ikinä ostaisi mulla niin kallista ponia. Joten se haave hautautui hiljalleen pois…

Kun hoidin suomenhevosoria, puhuin aina ostavani joskus ”oikean hevosen”, eli lämminverisen 🙂 Ja se päivä koitti, kun ylioppilasrahoilla ostin Johnnyn 🙂 Kun jo sitten omistin lämppärin, haaveiden kohteena oli kaksi hevosta: kimo lämminverinen ja rautias lämminverinen 😆

Jos saisin hienon kouluruunan, sen täytyisi olla iso, rautias, sillä on läsi päässä ja joka jalassa pitkät sukat 🙂 Mutta ehkä olen jo niin aikuinen (tai tylsä?), etten edes odota sen ikinä toteutuvan.
Välillä on näitä rotuhaaveita, mutta jotenkin tiedän, ettei nekään ikinä toteudu, joten ne ei ikinä ole päässeet kukoistamaan! Friisiläiset on hienoja, tinkerit kans 😉 Arabeista puhumattakaan 🙂

Kerran mulle sanoi yksi tyttö, että ”kaikkihan me pienenä haaveiltiin omasta arabista, mutta sinä olet ainoa, joka sen olet toteuttanut!” Itseasiassa minä en ole ikinä edes villeimmissä haaveissa kuvitellut omistavani arabia 😉 Ehkä se oli sellainen niin kovin kaukainen ajatus, etten edes haaveillut omasta tötteröhännästä 😛

Tällä hetkellä haaveilen vain shetlanninponista! Se on ihan järjetön, kun välillä katsoo netissä ihanien shettisten kuvia, tulee aika iso kuume 8) Sen sukupuolella ei oikeastaan ole väliä, mutta värillä on! Rautias liinaharja tai kimo tai kirjava. Ne on eniten mun mieleen. Ei musta eikä ruunikko 😉 Tietenkin kotona vetoan siihen, että Nelli tarvii oman ponin, mutta jostain syystä isäntä on ollut vielä sitä mieltä, että pikkuneiti 10 kk ei vielä tarvi ponia 😆 Mutta en lupaa, ettenkö taas tutkailisi, millaisia varsoja kesällä syntyy… 😉

28.3.2011 maanantai

Jaahans, meillä eletään vielä talviaikaa. Herättiin Nellin kans tunti normia myöhemmin, eli talviajalla normiaikaan 😉 Vaikka minä kömmin vasta kahdeksalta talliin, oli vielä Papukin makoilemassa 😆 Että ei olla sielläkään vielä sisäistetty kesäaikaa! -4 astetta pakkasta ja lunta sataa, pöh. Hevosten hoito ulos ja heinät. Kaneille myös heinää.
Ai niin, Papu oli viimein nykäissyt ruokakupin irti seinästä!

Aamupäivällä lumisade lakkasi, viimein! Olipa melko paljon lanaamista.. Onneks ei tarvi käsin kolalla lykkiä 😆 Nellikin kävi traktorin kyydissä, ei yhtään pelottanut, uteliaana vaan katseli!

Päivällä perinteinen kottikärryjen tyhjäys – purujen haku – karsinoiden siivous – vesien vienti ulos – päiväheinät.
Laitoin myös iltaruoat jo ämpäreihin valmiiksi.

Ennen mun mielestä hauskinta hommaa tallilla oli karsinoiden siivous, nyt se on se pakollinen paha.. En tiedä, kumpaa inhoan enemmän, karsinoiden siivousta vai vesien kantoa 😦 Kai ne on nämä olosuhteet.. Kun maapohjalattian takia siivoaminen on ehkä vähän ärsyttävää, lantala on aaaaaaaivan liian kaukana, puruläjästä puhumattakaan. Josko tähänkin tulisi muutos – no siihen lattiaan ainakin onneksi tulee kesällä muutos, toivottavasti tuohon lantalahommaankin, ettei tarvis rampata aina navetalle asti. Ja kai se on sitäkin, että mitä kauemmin tallihommissa menee aikaa, sitä enemmän se syö mun omaa rauhoittumisaikaa (kun Nelli on päiväunilla).

Kauppareissulla kävin Agrimarketista hakemassa pupuille puupellettiä.

Illalla hakemassa hepat talliin puoli yhdeksän jälkeen. Papun kans piti vähän ottaa harjoituksia, kun se ei heti pysähtynyt niinkuin oli tarkoitus. Toin siis sen ensin tarhasta. Pihalla pyörittiin ja Papun mielenkiinto oli vain tarhassa olevassa Thalikissa. Pari terävää muistutusta peruutuksesta, niin mielenkiinto tulikin takaisin minuun! Väistöharjoitukset meni kyllä hyvin ja lopuksi pysähdyksetkin oli erittäin hyviä! Siinä vaiheessa olikin hyvä mennä talliin ja hakea myös Thalik sisälle! Kello oli jo lähellä yhdeksää, joten mun piti jättää hevoset syömään heiniä ja juosta takaisin sisälle laittamaan pikkuneitiä nukkumaan.

Kesäaikaan siirtyminen vielä vähän häiritsee, Nelli ei meinannut heti nukahtaa, sit isäntä lähti käymään navetalla ja suihkussa ja oli pakko kattoa viel Kymmenen uutiset (kevennyksen takia, odottelen yhtä juttua siellä, vaan ei tullut tänäänkään). Vähän ennen puoltayhtätoista sitten pääsin takaisin talliin. Annoin hevosille iltaruoat, oli pakko ruokkia ensin, kun Papun kuppi on mallia irtonainen 😉 Harjasin molemmat hevoset Furminatorilla. Karvaa lähtee edelleen, tosin tuntuu ettei Papussa ole vähentynyt turkki yhtään 😆 Annoin vielä heinää ja ruokin myös kanit.

Tuosta Papun irtonaisesta kupista tuli mieleen, että olispa kätevät ruokinta-astiat noin!! Ensinnäkin, kenenkään ei tarvis hinkata itseään kuppiin, kun sen sais ruoan jälkeen pois! Kupit olis tosi helppo pestä, kun ne sais irti. Ja ruoat olis kätevä tehdä suoraan kuppeihin, ei tarvis ämpäreiden kautta ”kierrättää” ruokia! Piti heti isännällekin kertoa ajatukset, kun sisälle pääsin – vaikkei sitä kiinnosta, miten meidän hepat ruokintaan 😉

Tällaiset kupit kun laittais
(kuva Horze.comista: http://www.horze.fi/Litte%C3%A4selk%C3%A4inen-ruokinta-astia/50511,fi_FI,pd.html?dwvar_50511_color=BL&start=16&cgid=feed)

Ruoka-astia Horzelta, http://www.horze.com

Oon jossain nähnyt sellaisen ”raudan”, jonka voi ruuvata seinään, niin voi laittaa tuon kupin roikkumaan siihen, mutta en ainakaan Börjesiltä, Hööksistä enkä Horzelta löytänyt sellaista.